Iltaa kaikille!

Pikkulauantai, pesukone pyörii ja istun yksin soluasunnossa, omalla sohvalla. Ketään muita ei ole kotona vielä muutamaan päivään. Oon viis viikkoa ollut yksin kotona, hassua. 
Työssäoppiminen  on kohta ohi, vielä kaksi päivää, mutta näytöt sun muut arvioinnit ovat takanpäin.
Toinen kämppiksistä muuttaa pois.. saas nähdä kuka tulee tilalle... onneksi edes toinen on tuttu ja hyvä ystävä mulle! =)
Taitaa alkuvuodesta mennä kaikki kuviot uusiksi sitten tässä huushollissa...

Oon mä kans hölmö... ensin töissä kirosin mielessäni iltapäivällä miten kamalaa lapsille on pukea kuravaatteita talvihaalareiden päälle jne. Tuskahikihän siinä tuli! Sitten kun pääsin lähtemään, niin eipä mitään, mennään hakemaan serkkulikka tarhasta. Ajatuksena 'onneks pääsin ajoissa lähtemään, niin ne ei oo välttämättä ehtiny viel ulos kurastamaan itteään'. Pääsin tarhan pihalle niin likka juoksee syliin ja halaa. Se siitä kurattomuudesta... Yltäpäältä hiekassa, saappaat, kurikset, haalarit, hanskat ja jopa pipo ja naama :D Ihanaa tää syksy <3

Saatiin ittemme vähän putsattua, varsinkin likka, niin ei muutakuin autoon ja kauppaan!

Mietin edelleen tänä päivänäkin, millaista elämäni olisi, jos lapsi olisi ollut terve ja syntynyt, enkä olisi saanut keskenmenoa... Rakastan lapsia. Turha sitä on miettiä, mutta joskus vaan toivoisin niin, että kumpa asiat olisivat menneet toisin... Tosin, nyt kun miettii, niin haluan käydä koulun loppuun ennenkuin hankin yhtään lasta. Niin, ja olisihan se mieskin ihan kiva :P

Lainaan noita serkkuja tai veljien muksuja siihen asti, jos vauva kuume iskee :P

Tänään on ollut suhteellisen hyvä päivä. Väsynyt oon ollut, ja jouduin aamulla lähtemään tukkaputkella töihin, herätessäni siihen aikaan kun olis pitänyt painua ovesta ulos. 

Nyt istuessani yksin kotona, mietin taas, mihin kaikki sosiaalinen elämäni on kadonnut? 
Ennen ehdin hädin tuskin kotona käydä kääntymässä, mutta nykyään olen iltaisin aina yksin kotona..
SIlti, en oo riidoissa kenenkään kanssa, ainakaan tietääkseni, kaikkien ystävien (kaikki kolme) kanssa oon tekemisissä puhelimitse tai netissä.. Viikonloppuisin sitten painelen ympäriinsä ja sunnuntai-illalla oon ihan pyörryksissä :D

 

Taas huomattiin, et ihmisten pitää puhua paskaa toisistaan. Ei minusta, vaan hyvästä ystävästäni. Omia virheitä ei myönnetä, niin vääristellään totuutta ja levitään paskaa, jotta kaikki kääntyisivät toisia vastaan. Mikä ihmisiä vaivaa? Eikö niillä ole omaa elämää? Tehdään toisten elämästä mahdollisimman hankalaa... :/ Musta se on vaan niin väärin...
Olen itse kokenut sen aikoinaan myös, aiemmin kertomani koulukiusaaminen oli myös paskan puhumista, tosin siinä oli paljon muutakin. Olen kuulemma ollut diileri ja vetänyt huumeita yms. Ikinä en kuitenkaan ole itse mitään vetänyt, en edes kokeillut vaikka oiskin tarjottu. Jos on pakko saada pää sekaisin niin kyllä se viina siihen riittää vallan mainiosti, tosin sitäkin tulee harrastettui hyvin harvoin. 

Mietin myös miksi edelleen eksän kanssa jopa fb:ssä jutteleminen sattuu?
Me ollaan  väleissä eikä me olla koskaan edes tapeltu tai riidelty. Välitänkö hänestä vain edelleen niin paljon? 
 

Yritän aina ajatella, etten murehdi menneitä ja elän tätä päivää, mutta näinä yksinäisinä pimeinä iltoina, sitä vain tuppaa kaikki ajatukset tulemaan mieleen.. Menneitä kun ei voi muuttaa, tulevaa ei kannata murehtia etukäteen, ja tätä päivää pitää elää kuin se olisi viimeinen. Koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu...

 

Take care,

Perdido