Joulu on jo kohta ovella. Viikko enää aattoon. Kaikki lasten lahjat ostamatta. Niin, eihän minulla ole niitä lapsia, mutta veljillä on. Kuusi lasta ja seitsemäs tulossa minä hetkenä hyvänsä. Ja onhan vielä nuo kaksi serkkua, jotka ovat vielä pieniä. Tarvis ostaa niitä joululahjoja, ainakin pienimmille.. Mutta mites opiskelija sen tekee? 

Nyt kun on Joulukuun kaikki laskut maksettu, tili näyttää aika heikolta. Suomen Hyvinvointi valtio pitää huolta...Juu siltä näyttää.. Opiskelijana saan asumistukea ja opintotukea yhteensä 400e kuussa. Siitä kun maksetaan puhelinlaskut ja vuokrat niin eipä siitä käteen jää... Ja lainasta menee auton maksut ja ruuat. Se siitä sitten..

Äiti sanoi mulle eilen, ettei mun tarvitse mitään ostaa.. Mulla vaan on niin suuret omantunnon tuskat, jos en mitään pienille hanki..se vaan on niin.. Haluan nähdä ne iloiset kasvot jouluaattona jotka saavat paketeista uusia vaatteita ja leluja. Kaksi näistä muksuista ovat minun kummipoikiani. Olisi niin väärin, jos he jäisivät ilman -minun kohdaltani... Saisin varmasti vihaisia katseita heidän vanhemmiltaankin.. Vaikka he tietävätkin ettei taloudellinen tilanteeni ole hurrattava.. Mutta silti!
Se on lasten Joulu. 

On vaikeaa löytää töitä koulun ohelle, jotta jaksaisi molemmissa painaa.. Sekä koulussa että töissä. Meillä on koulussa pitkiä päiviä ja paljon kotitehtäviä. Ei muuten mutta isoja projekteja. 

Tarvitsee kevät lukukaudella tehdä tähän jokin muutos. Tästä ei tule muuten yhtään mitään.. Pakko on selvitä ja löytää sopiva työpaikka.

Ylihuomenna menen nyt jouluostoksille ja käytän viimeisetkin joululahjoihin. Lapsia en tule koskaan pettämään, vaikkeivat he sitä tietäisikään itse... Mutta minä tiedän.

-Perdido