Viikko sitten olin kovaa vauhtia kiipeämässä jo ylämäkeä ja ajattelin että elämä hymyilee sittenkin. Vituiks män.

En sen kummemmin ala selittämään tapahtumien kulkua mutta ystävä johon luotin, en luota enää. Ei olekaan ystävä. 
Luvatta otti mun auton, ja ajoi ojaan. Onneks ei päässyt kovin kauas...
Oltiin meinaan kaukana kotoa ja seuraavana päivänä piti kotio päästä.. 
Noh lähtöpäivänä kahella raktorilla, jossa toisessa oli tukkinosturi, niin auto ylös ojasta. Ihmeen vähin vaurioin selvittiin. 
Korvauksia odotellessa kuitenkin... tästä seurasi aikamoinen soppa myös koko porukan keskellä... toivon vain, että saadaan asia selvitettyä. Eihän se ollut kenenkään muu syy kuin kuljettajan. Ja tuli kaikille aivan täytenä yllätyksenä koko tempaus.. En olis ikinä uskonut.. Nyt tarvii vaan saada auto nosturille kattoo loput vauriot, mit sieltä pohjasta löytyy..

Oon 2 päivää tätä miettinyt ja pähkäillyt. Kouluhommista tuu mitään ja hierojallekin unohdin mennä. Onneks on tuttu kaveri hierojana, muuten häpeisin vielä enemmän!!

Taidan piiloutua neljän seinän sisälle ja jäädä tänne. Vain pakosta poistun ulos. 
Ei kavereita, ei ystäviä.... Erakoidun...

Kuulemiin,
Perdido